8.3.

Hyvää päivää!

15.12.

14.12.

Lucianpäivän luovutusvoitto

Loput tarinasta löydätte kirjahyllystänne, kohdasta s niin kuin sadut tai Swan tai kohdasta k niin kuin Kesätarina joulu-ukosta.

jk. joulun odotusta? joulun aikaa? joulunalusaikaa? genetiiviyhdyssanat, vihaan teitä!

6. joulukuuta

Ukon näin valittaessa vierähti kaksi suurta kyynelkarpaloa hänen punaisille poskilleen, ja nyyhkyttäen hän jatkoi:
"Kuulkaahan nyt. Niinkuin arvata voitte, on minulla tulinen kiire jouluaattona, kun täytyy käydä monessa tuhannessa kodissa lahjoja tuomassa. Enpä millään ennättäisikään, ellei minulla olisi mainioita saappaitani. Ja ne sitten saappaat ovatkin! Yhden kerran vain loikkaan, ja siinä samassa olen seitsemän peninkulman päässä. Siksipä niitä suojelenkin kuin silmäterääni enkä koskaan jalastani riisu, en edes yöksikään. Mutta voi, poloinen, päiviäni, missä on nyt toinen saappaani - poissa, tipotiessään.

(Anni Swan: "Kesätarina Joulu-ukosta" 1905)

5. joulukuuta

"Etkö ole nälissäsi, ukko rukka?" kysyi hän sitten. "Olemme kyllä syöneet ruispuuron tyhjiin, mutta voisinhan laittaa sinulle mustikkapöperöä."
Ja yks kaks hän valmistikin herkullisen mustikkapöperön, ettei kukaan koko maailmassa ole sellaista enne syönyt. Joulu-ukko söi ja söi. Kylläpä huomasi, että se hyvältä maistui. Syötyään hän pyyhki suutaan ja alkoi jutella:
"Varmaankin ihmettelette, kuinka näin kurjaan tilaan olen joutunut. Kuulkaapa, niin kerron teille. Niinkuin jo äsken sanoin, olen Joulu-ukko ja asun Jouluvuoressa synkän metsän syvyydessä. Siellä jouluvuoren onkaloissa on työpajani. Siellä valmistan kaikki nuket, hevoset, kuvakirjat, laivat ja muut tavarat, jotka joulunaattona vien lapsille. Näin kesällä olen sentään jouluisten juoksujen jälkeen aikalailla väsynyt. Siksipä nukunkin kaiket päivät rotkossani. Ah voi - uneni tähden olenkin poloinen nyt joutunut onnettomuuteen ja häpeään."

(Anni Swan: "Kesätarina Joulu-ukosta" 1905)

4. joulukuuta

Lapset nähdessään ukko veti naamansa lempeään hymyyn ja kysyi:

"Ettekö minua tunne? Olen Joulu-ukko, vaikka olenkin näin onnettomaan tilaan joutunut."

"Vai Joulu-ukko?" ihmettelivät lapset. "Olemme kyllä kuulleet sinusta puhuttavat, vaikka et koskaan ole meillä käynyt. Mutta tulehan nyt tupaan lepäämään. Varmaan on joku sinulle tehnyt pahaa."

Näin sanoen tarttuivat Jussi ja Pekka Joulu-ukkoa käsivarsiin ja taluttivat hänet sisään. Kaisa-Liisa oli jo edeltä juossut tupaan, pöyhinyt vuodetta ja tuonut uuden raidin aitasta. Läähättäen ja vaikeroiden Joulu-ukko vaipui leveälle olkivuoteelle. Kaisa-Liisa nouti vielä kylmää vettä kaivosta ja pesi lian ukon kasvoista.

(Anni Swan: "Kesätarina Joulu-ukosta" 1905)